Bartimeus I

Bartimeus I (1.) on "audiovisio" eli kuvitetun musiikin tai musiikilla elävöitettyjen kuvien kokonaisuus, joka on julkaistu fyysisinä tallenteina CD-levynä, C-kasettina, DVD-levynä, muistitikkuna sekä muistikorttina. CD-levy ja C-kasetti ovat luonnollisesti vain audiomuodossa. Verkkopalveluista levy löytyy YouTubesta  (audio & video) ja SoundCloudista (audio). YouTube-kanavalla on lisäksi yksi levyyn kuulumaton Petrus Bartimeuksen esitys: Tempus adest floridum. 12.6. 1921 levy on julkaistu myös Spotifyssa ja Deezerissa.

Projektin vaiheet

Audiot ja videot oli melko helppo tallentaa nettiin. Se vaatii vain rekisteröitymistä ja tallentamistapojen opettelua. Fyysiset formaatit olivatkin haastavampia. Luulisi, että ei tarvitse kuin astua kaupaan ja ostaa tyhjät CD- ja DVD-levyt, C-kasetit ja kaikki muu tilpehööri ja sitten eikun hommiin... no ei se ihan niin helppoa ollut! Harvoin jos koskaan mikään asia sujui heittämällä ja kertalaakista. Tässä joitakin kommervenkkejä matkan varrelta:

- kun olin tallentanut windows media playerillä kappaleet tyhjälle CD-levylle, ei levyltä kuulunutkaan mitään CD-soittimessa vaan vain tietokoneen kautta. Noh, en tietenkään tajunnut, että eihän CD-RW- eli uudelleentallennettavaa levyä voi toistaakaan kuin vain tietokoneella. Mutta sitten kun tallensin kertatallennettavalle eli CD-R -levylle, kävi niin, että kappaleet eivät tulleet levylle oikeassa järjestyksessä. Sama juttu DVD-levyjen kanssa sillä erotuksella, että kappaleet ovat oikeassa järjestyksessä...

- tyhjiä C-kasetteja ei näköjään löydykään ihan mistä vain! On minulla yksi täysin korkkaamaton kasetti, mutta se sattuu olemaan 90 minuutin pituinen ja näin ollen aivan turhan pitkä 31 minuutin kokonaisuudelle. Alustavasti nauhoitin kappaleet vanhalle tunnin kasetille ja ilokseni huomasin, että kaikki mahtuu yhdelle puolelle. Nauhaa taitaa aina olla hieman reilummin kuin on ilmoitettu. Näin ollen voin nauhoittaa samat kappaleet kasetin molemmille puolille, A-puolelle munkkilatinaksi ja B-puolelle rallienglanniksi - tosin kappaleet eivät sisällä laulua...

- levyn kansitarran teko-ohjelmista kokeilin ilmaisversioita, mutta printtausvaiheessa paperille ilmestyi ko. ohjelman leima/ logo, joten asia täytyikin hoitaa sitten monimutkaisemmin tekstinkäsittelyohjelman kautta.

- CD- ja DVD-levyjen kansia varten oli hankittava niitä varten valmistettuja tarra-arkkeja. Mistäpä niitäkään olisi muuten saanut kuin tilaamalla netistä.

- sain päähäni tehdä vielä muistitikun ja -kortin. Ääni- ja kuvatiedostot vievät vajaat 4 gigatavua. 4 Gb:n muistitikku löytyi omasta takaa, mutta muistikorttia ei. Yllätys, yllätys - sellaistahan ei enää liiemmin valmisteta eikä näin ollen löydy kaupoistakaan. Tilaamalla saisi, mutta postittaminen maksaa saman verran kuin itse kortti. Vaikka koko summa ei ole kuin vähän yli 10 euroa, olen kahden vaiheilla, tilaanko vai käytänkö8 Gb:n korttia, joita minulta löytyy. Pitääkö antaa periaatteille periksi (mitä ne sitten ovatkaan tässä yhteydessä) ja hyväksyä kortille jäävä yli 4 Gb:n tyhjä tila?

Kaiken kaikkiaan askartelua ja näpertelyä oli älyttömän paljon. Yksi suurimmista työvaiheista oli levyjen ja kasettien ja niiden koteloiden tekstien ja kuvien sommittelu. Paperi, viivotin, kynä, kumi ja sakset sekä yritys, erehdys, yritys... johtivat lopulta toivottuun lopputulokseen. 

Keräilyharvinaisuus ja kulttilevy!

Tätä omakustannetta ei ole olemassa (toistaiseksi) kuin muutama testikappale. Voi olla, että siihen se jääkin, sillä markkinointia eli tarjontaa ei tule olemaan lainkaan joten ei varmasti kysyntääkään. Enkä sitäpaitsi tiedä, jaksaisinko tai viitsisinkö alkaa näitä ihan kenelle tahansa ja ihan mistä syystä tahansa monistamaan. Nyt taisi teksti lipsahtaa hieman kevyemmälle, suorastaan huumorin puolelle, joten jatkanpa sillä linjalla: Todennäköisen pienen painosmäärän takia tulee olemassaolevista levyistä keräilyharvinaisuuksia ja tällaisten harvinaisuuksien rahallinen arvo - mikäli kaikki vanhat merkit paikkansa pitävät - tulee olemaan huimissa lukemissa. Levy on itsestään selvästi myös kulttilevy, minkä voi hyvin ymmärtää Wikipedian artikkelin pohjalta:

"Kultti-ilmiöstä puhutaan populaarikulttuurissa useimmiten sellaisten teoksien, tuotteiden tai artistien yhteydessä, joita suuri yleisö ei tunne tai arvosta, mutta joilla on oma pieni ja innokas ihailijakuntansa. Kultti-ilmiöitä voivat olla esimerkiksi valtavirtaisesta mausta poikkeavat elokuvat, sarjakuvat ja rocklevyt. Kultti-ilmiöön kohdistuva innostus voi olla parodista, ironista ja camp-henkistä: esimerkiksi lipunmyynnissä flopanneet elokuvat ovat kulttielokuvia nimenomaan siksi, että niitä pidetään poikkeuksellisen kummallisina, mauttomina tai huonoina. Usein kultti-ilmiöön kohdistuu kuitenkin aitoa ihailua ja kunnioitusta. Esimerkiksi rockhistoriasta löytyy paljon levyjä, joita niiden ihailijat pitävät unohdettuina mestariteoksina."

Jään malttamattomana odottamaan sitä aitoa ihailua ja kunnioitusta... Kultti-käsitteeseen voi tutustua myös täällä. Levyjen painosmääristä sen verran vielä, että jos tekisin levyjä hyvin suuren määrän, ottaisin suuren riskin. Tuotantokustannukset, jotka nyt vielä ovat inhimillisellä tasolla (oman työn rahallista arvoa en ole ottanut huomioon), voisivat rasittaa taloutta kohtuuttomasti, jos ei ole varmuutta levyjen menekistä. 

Ennenkaikkea riski on siinä, että käy niin kuin Paul McCartneyn levyn "Band on the run" kanssa kävi. Levystä nimittäin tuli platinalevy muutamassa viikossa! Se johtui vinyyliongelmasta, joka virhe korjattiin sitten myöhemmissä painoksissa. (Beatlesien elämä ja toiminta. 1982, s. 137. Suomentanut Juice Leskinen. Englanninkielinen alkuteos Paperback Writer, Mark Shipper, 1977).

 Tuon platinaongelman takia en aio tehdä vinyylilevyä. CD- ja DVD-levyille (sekä mahdollisesti C- ja VHS-kaseteille ym. fyysisiin formaatteihin) tallentamisen kohdalla voi tietysti väijyä samanlainen muuntumisvaara. Tiedä sitten digitaalitallennuksista...

Ilman vastoinkäymisiä ei tämä(kään) projekti edennyt. Loppukesästä hajosi yksi ulkoinen kiintolevy, minne olin tallentanut mm. kaikki musiikkijuttuni. Vastoinkäymiset eivät päättynet siihen, vaan useampikin asia meni pieleen. Vielä yli puolen vuoden jälkeen kadonneita tiedostoja metsästetään ammattilaisten toimesta. Ehkä palaan asiaan tarkemmin myöhemmin toisessa blogissa.

Vastoinkäymisiksi en sen sijaan laske kaikkia niitä tuhansia operaatioita, joita tämän levyn tekeminen on vaatinut. Yrityksiä ja erehdyksiä, ohjeiden etsimistä googlesta, ohjeiden ymmärtämisvaikeuksia, laitteiden yhteistyökyvyttömyyttä ym. ym. Kaiken työn (ja tuskan) kautta olen kuitenkin oppinut monia asioita, joista voi olla vastaisuudessakin hyötyä ja iloa.

Kaiken kukkuraksi ja noin vuoden askartelun kunniaksi tein vielä juhlaboksin eli laatikon, johon mahtuvat kaikki fyysiset tallennukset. Painatin myös t-paidan ja monenlaista muutakin tilpehööriä on myös tulossa.

Bartimeus kakkonen onkin jo muhimassa. Katsotaan, tulevatko päässä pyörivät ideat ja aihiot joskus materialisoitumaan! 

Kun mikään ei riitä, on kaiken kukkuraksi suunnitteilla myös kirja, joka tulee olemaan autofiktiivispsykedeelinen kertomus Bartimeuksesta ja siinä on tarkoitus tutkivan ja hutkivan journa- ja höpsismin keinoin selittää yhteys kaikkien kuviteltujen ja todellisten Bartimeusten välillä.